Kuopion kaupunginhallituksen jäsen ja varakansanedustaja Harri Auvisen (vihr.) Savon Sanomissa aiemmin julkaistu mielipidekirjoitus.
Suomen ilmainen kouluruoka on maailman mittapuulla harvinainen ja hieno yhteiskunnan järjestämä palvelu. Ateria edistää koululaisten tasapuolista mahdollisuutta ruokailla terveellisesti ja ohjaa kohti suositeltavia ruokailutottumuksia. Tässä onnistutaan parhaiten opettajien ja vanhempien yhteistyöllä. Valitettavasti kouluruokaa kuulee välillä pidettävän itsestäänselvyytenä ja usein sitä moititaan surutta. Olisi hyvä kuitenkin tiedostaa, että yhden lämpimän kouluaterian kustannus veronmaksajille on vain rapiat kaksi euroa. Koululaisten vanhempien onkin lähes mahdotonta pakata lastensa reppuihin yhtä monipuolista ateriaa vastaavalla summalla. Puhumattakaan säästyneestä ajasta ja vaivasta!
Kuukausi sitten Yle-Savon radiotoimittaja Juhani Forsman esitti suorassa aamulähetyksessä minulle ja Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Kantaselle (kok.) haasteen osallistua kouluruokailuun. Reilua viikkoa myöhemmin toteutimme lupauksemme ja jatkoimme keskustelua kouluruoan kehittämisestä, alkuperästä ja laadusta Kuopion Klassillisella lukiolla. Jokainen ruokailija kehui aiheellisesti koululounaan monipuolisuutta ja laatua suhteessa alhaisiin valmistuskustannuksiin. Varsinainen keskustelu heräsi kuopiolaisen kouluruuan alkuperästä ja raaka-ainehankintojen ohjauksesta.
Kuopiossa nautitaan joka koulupäivä noin 11 000 ateriaa eli vuodessa yli kaksi miljoonaa annosta. Kaupungin kasvaessa ja laajetessa moni pienempi paikallinen tuottaja ei pysty tarjoamaan kerralla kaikkien koulujen tarvitsemaa määrää yhtä tiettyä raaka-ainetta. Lihan, maidon ja kananmunien suhteen olemme omavaraisia, mutta kouluissa tarjottu kala on täysin ulkomaalaista alkuperää. Suuruuden ekonomia potkaisee tässä kipeästi omaan nilkkaan. Kuopiossa kouluruuan valmistuksen hoitaa Servica, jota on oheistettu toistaiseksi vain hinnan ja ravintosuositusten kautta.
Kaupunginvaltuusto voi halutessaan ohjata hankintoja painottamalla esimerkiksi raaka-aineiden kotimaisuutta.
Tarvittavien toimituserien kokoa on mahdollista pienentää jakamalla kaupunki alueisiin, joissa olisi omat toisistaan hieman poikkeavat ruokalistat. Näin paikalliset yrittäjät saataisiin paremmin mukaan ja osa mahdollisesti hieman kalliimmasta hankintahinnasta saataisiin takaisin kohentuneen työllisyyden ja verotulokertymän kautta.
Nähdäkseni julkisyhteisöjen tulisi välttää osaoptimointia hankkimalla ulkomaisia tuotteita viimeisen säästösentin puolikkaan vuoksi. Jokainen tuontiin käytetty euro syventää osaltaan maamme vaihtotaseen alijäämää ja lisää näin hallituksen paineita leikata muun muassa kuntien valtionosuuksia. Kuntien on vaikea lisätä vientiä, mutta tuonnista leikkaaminen on tahdosta kiinni.