Suomi on hyväksynyt YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen. Sopimuksen ensisijaisena periaatteena on lapsen etu, joka velvoittaa niin päättäjiä kuin viranomaisia päätöksenteossa ottamaan huomioon ne vaikutukset, jotka päätöksillä on lapsiin. Sopimus velvoittaa valtioita myös kuulemaan lapsen mielipidettä päätöksenteossa sekä vahvistamaan lapsen osallisuutta asioihin.
Kunnissa tehdään jatkuvasti päätöksiä jotka vaikuttavat lapsiin. Isoina päätöksinä erityisesti koulutukseen tehdyt leikkaukset sekä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen. Kuopiossa rajattiin päivähoito-oikeuden 20 tuntiin viikossa niiden lasten osalta, joilla on vanhempi kotona. Samalla kasvatettiin varhaiskasvatuksen ryhmäkokoa. On selvää että näillä päätöksillä on iso vaikutus kaikkiin varhaiskasvatuksen piirissä oleviin lapsiin, mutta erityisesti ne koskettavat niitä lapsia joiden vanhempi on vaikkapa työttömänä.
Tällaiset päätökset vaikuttavat aina eri tavoin eri ihmisryhmiin. Varhaiskasvatuksen heikennykset vaikuttavat eniten yhteiskunnallisesti heikoimmassa asemassa oleviin perheisiin ja lapsiin, samaten kuin leikkaukset kouluje erityiseen tukeen osuvat niihin lapsiin jotka tukea tarvitsisivat. Nämä päätökset ovat aina myös arvovalintoja. Ammatillisen koulutuksen kustannukset opiskelijalle ovat iso ongelma sille nuorelle, jonka perheessä rahaa ei ole.
Näihin tehtyihin päätöksiin on hallituksen tuki, mutta päätökset on tehty kunnissa ja täällä myös kannetaan vastuu tehtyjen päätösten seurauksista. Lapsivaikutusten arviointia voitaisiin käyttää nyt välineenä sen selvittämiseen, mitkä ovat päätösten hyödyt ja haitat. Uskallammeko me kysyä lapsilta suoraan, mikä heidän mielipiteensä on
