Erkki Björk (13.1.1949 - 6.1.2015) Kuva: Jukka Gröndahl/Savon Sanomat

Erkki Björk (13.1.1949 – 6.1.2015) Kuva: Jukka Gröndahl/Savon Sanomat

Ekon ja minun tiet alkoivat kulkea samaan suuntaan jo 1960-luvulla, kun tutustuin häneen yhtenä Kuopion Nuorten Luonnonystävien isona lintupiiriläisenä. Tuolloin lähes 10 vuoden ikäero tuntui suurelta, kun alaikäisenä pääsin luonnonystävien toimintaan mukaan.

Olemme molemmat syntyperäisiä kuopiolaisia – niinpä kotikaupungin luonnon ja ympäristön puolustaminen on luonteva jatko luonnon- ja erityisesti lintujen tarkkailulle. Luontoharrastuksen kautta aktiivinen toiminta luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojelujärjestöissä kävi välttämättömäksi, kun monet tutut lintu- ja muut tärkeät kuopiolaiset paikat ja kohteet tuhoutuivat rakentamisen seurauksena.

Sitten havahduimme, että poliittisen päätöksenteon ulkopuoliset luonto- ja ympäristöjärjestöjen lausunnot ja kannanotot oli helppo sivuuttaa. Niinpä pitää lähteä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen myös järjestelmien sisäkautta. Näin Ekosta tuli ekovihreä, “Tupla-Eko” niin kuin tapasin häntä aina joskus kuvata.

Erkki valittiin Kuopion kaupunginvaltuuston ensi yrittämällä syksyn 1984 vaaleissa; kaupunginvaltuutettu hän edelleen oli poistuessaan joukostamme. Moninaiset olivat Erkin muutkin kuopiolaiset, pohjoissavolaiset ja valtakunnallisetkin vihreät luottamustehtävät; hän oli mm. niin Kuopion kaupunginhallituksen ja monien lautakuntien jäsen kuin Vihreän Liiton valtuuskunnassakin “Susiraja-Vihreiden” edustaja …

Erkkiä tituleerattiin usein “melutohtoriksi”. Poliittisissa yhteyksissä ja mielipidekirjoituksissa sitä käytettiin monesti ivallisissa tarkoituksissa, mutta tieteellisissä piireissä sille oli enemmän kuin katetta: Erkki oli Itä-Suomen yliopiston melulaboratorion johtaja. Erkki valmistui v. 1975 Helsingin teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi ja v. 1986 hän väitteli Kuopion korkeakoulussa melun häiritsevyydestä ja äänen psykoakustisista ominaisuuksista.

V. 1976 Erkki valittiin Kuopion korkeakouluun assistentiksi ja hän työskenteli koko työuransa yliassistenttina ja lehtorina Kuopion, sittemmin Itä-Suomen yliopistossa. Dosentti Erkin tieteellinen ja opetustoiminta oli merkittävää ja kunnioitusta herättävän monipuolista; hän oli myös lintuäänityksen uranuurtaja.

Erkki oli käsittämättömän ahkera ja aktiivinen. Edellä kerrotun lisäksi hänellä oli roppakaupalla liikunnallista tarmoa – siis päivittäisen ympärivuotisen pyöräilyn lisäksi. Erkki oli perustamassa Kuopioon Savon Sulka ry:tä, jonka puheenjohtajana hän toimi 10 vuotta ja kaikkiaan hän voitti 13 ikämiesten Suomen sulkapallomestaruutta. Viimeisimpinä vuosina hän “hurahti” vaimonsa Helenan kanssa argentiinalaisen tangon syövereihin.

Erkki pyöräili, marjasti, sienesti, kalasti – ja tietenkin hän osasi näistä luonnonantimista tehdä mitä herkullisimpia aterioita. Moninaiset ovat ne kerrat, kun olen saanut niistä nauttia – usein joko Erkille niin tärkeässä Karhonsaaressa tai Björkien kaupunkiasunnon käsittämättömän viehättävässä pihapiirissä. Erkki, vaimonsa Helena ja poikansa Artturi sekä minä ja vaimoni Marja-Leena olimme läheisiä perhetuttuja. Muistan monet meillä vietetyt laskiaiset, jonka pulkkalasku”kisan” voittaminen oli Erkille – niin kauan laskemista jatkettiin – lähes pakkomielle voittaa.

Eko myös eli ekovihreästi. Hänellä ei ollut ajokorttia, hän käytti julkisia kulkuneuvoja ja aina pyöräili – talvetkin, kun talvipyöräilijöitä ei juuri muita Kuopiossa ollut. Pyöräilyn olosuhteiden puolestapuhujana hän oli ajoittain hyvinkin fanaattinen. Paljosta Kuopion pyöräilyolosuhteissa tänä päivänä saadaan kiittää Erkkiä.

Eipä oikeastaan ollut asiaa, josta Erkki ei olisi löytänyt kestävän kehityksen näkökulmaa. Vaikka välillä asiat eivät tuntuneet lainkaan etenevän, niin Erkki jaksoi uupumatta jatkaa välttämättömäksi kokemansa asian edistämistä. Vihreä liike on – ei vain Kuopiossa ja Pohjois-Savossa – menettänyt yhden merkittävimmistä alkuaikojensa luonnon ja ympäristön puolestapuhujista.

Erkistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään – niin uskomattoman monipuolinen, aktiivinen, tarmokas, pitkäjänteinen, johdonmukainen ja innokas hän oli – periaatteen mies tiukoissakin paikoissa. Edellä olevat rivit ovat pieni pintaraapaisu Erkin persoonaan, tekemisiin ja saavutuksiin. Henkilökohtaisesti olen saanut Erkiltä paljon niin ornitologiassa, luonto- ja ympäristöjärjestöissä kuin muussa yhteiskunnallisessa toiminnassa; Erkki, erittäin syvällä kunnioituksella ja kiitollisuudella olet ikuisesti mielessäni !

Lopuksi haluan kaikille kannustukseksi kertoa ensimmäisestä valtuustoaloitteestamme. Esitimme, että Kuopion kaupunki ryhtyy käyttämään mm. esityslistoissa kierrätyspaperia. Taisipa kulua hyvinkin toista vuotta, kun valtuuston käsittelyyn tuli vastaus, jonka henki on minulle jäänyt ikuisesti mieleen: “Kuka nyt vessapaperia laittaisi kopiokoneeseen ?” – Kyllä maailma muuttuu, kun on paremman eteen toimijoita.

PATRICK HUBLIN

 

Patrick on Erkin läheinen ystävä 60-luvulta lähtien. Hänet valittiin Erkin lailla ensimmäisinä vihreinä Kuopion kaupunginvaltuustoon v. 1984. Vuoden 2000 alusta maankäyttö- ja rakennuslain voimaan tullessa Kuopion kaava-asiat siirtyivät Pohjois-Savon ympäristökeskukseen, jolloin hän jäi poliittisesta toiminnasta kokonaan pois. Patrick työskentelee tällä hetkellä Pohjois-Savon ELY-keskuksen liikennejärjestelmäyksikössä suunnittelupäällikkönä toimialueenaan koko Itä-Suomi.