Harri Auvisen Savon Sanomissa 30.11.2013 julkaistu kirjoitus
Pohjois-Savossa on meneillään useita merkittäviä investointeja, joilla pyritään vähentämään ympäristöhaittoja ja lisäämään kotimaisen bioenergian osuutta.
Toisaalta Yhdysvalloissa käyttöönotettu liuskekaasu on vähentänyt kivihiilen kysyntää rapakon takana ja laskenut vastaavasti tuontihiilen hintaa Euroopassa. Tämän seurauksena energiayhtiöt ovat lisänneet kivihiilen käyttöä meillä Suomessa.
Tilanteeseen on reagoitava muuttamalla energiaverotuksen painopistettä siten, että runsaspäästöisiä polttoaineita verotetaan energiantuotannossa jatkossa ankarammin ja vähäpäästöisiä vastaavasti höllemmin.
Näin voidaan lisätä puuhakkeen kilpailukykyä suhteessa kivihiileen. Muutos on toteutettavissa kiristämättä kokonaisverotuksen tasoa. Uusiutuvan hakkeen käyttö parantaa energiaomavaraisuuttamme, työllistää paikallisesti ja on ilmastopoliittisesti perustelua.
Kuopion Energian viime vuosien investoinnit Haapaniemellä mahdollistavat puuhakkeen käyttöosuuden kasvattamisen entisestään. Energiaverotuksen hallittu muutos tukisi tämän potentiaalin täysimääräistä hyödyntämistä.
Leppävirran Riikinnevalle päästään lähitulevaisuudessa rakentamaan ekovoimalaa, jolle on juuri myönnetty ympäristölupa. Voimalaitoksessa voidaan käsitellä polttamalla jopa 560 000 ihmisen yhdyskuntajätteet. Tästä jätemäärästä laitos tuottaa 180 GWh kaukolämpöä ja 90 GWh sähköä vuodessa. Tuotettu energiamäärä vastaa noin 80 prosenttia Varkauden käyttämästä kaukolämmöstä. Sähkön osalta laitos pystyy kattamaan koko kaupungin yksityisen kulutuksen.
Riikinvoima Oy on valinnut viisaasti kiertopetikattilan, jolla saavutetaan parempi hyötysuhde verrattuna vanhempaan arinatekniikkaan. Viime keväänä tutustuin Oulun arinapolttolaitokseen, jota markkinoitiin harhaanjohtavasti ekovoimalaitoksena. Todellisuudessa Oulun massapolttolaitoksessa jätteet poltettiin sellaisenaan ilman varsinaista esikäsittelyä.
Riikinnevan ekovoimalaitoksessa saapuva jäte on määrä ensin murskata tasakokoiseksi silpuksi, josta metallit pyritään keräämään talteen magneeteilla.
Pyörrevirtaustekniikalla erotetaan puolestaan ei-magneettiset kupari, sinkki ja alumiini. Lopuksi energiajakeesta poistetaan tuuliseulalla palamattomat ainesosat, kuten ruostumaton teräs, kivimurska ja lasi. Edellä kuvattu käsittely on hyvä tekniikka, muttei täydellinen. Jätehuollon ja ympäristön kannalta paras ratkaisu on jatkossakin lajitella jätteet kattavasti kodeissa ja työpaikoilla. Tällöin myös ongelmajätteet ja kierrätettävät materiaalit saadaan talteen.
Esimerkiksi biojäte, jota esikäsittely ei poista, voidaan hyödyntää parhaiten keväällä 2014 valmistuvassa Heinälamminrinteen biovoimalaitoksessa. Yhdyskuntajätteen seassa märkä biojäte alentaa Riikinnevalla jätteenpolton hyötysuhdetta. Kahden vuoden sisällä Pohjois-Savosta löytyykin omat laitokset näille materiaaleille.
Harri Auvinen
Helsingin yliopiston tutkijatohtori, Kuopion kaupunginvaltuutettu sekä kaupungin hallituksen jäsen.
Linkki alkuperäiseen tekstiin:
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/bioenergiaa-ja-jatehuoltoa/1724337