Vanhusten hoiva ja palveluasuminen on nyt kaikkien huulilla. Olisikin aiheellista, että jokainen miettisi, että mitenkähän minä asun ja miten selviydyn taloudellisesti, kun olen niin raihnas tai sairas, etten enää pysty huolehtimaan itsestäni. Mielipidekirjoituksessani vanhusten hoidon järjestämisestä (Savon sanomat, 11/2018) herättelin jo päättäjiä ja kaupunkilaisia miettimään, että onko mielekästä myydä hoivakiinteistöjä yksityisille hoivapalveluyrityksille. Siitä nimittäin muodostuu vanhuksille palveluiden ostossa myös toimittajaloukku.

Sekä palveluasumisessa että tehostetussa palveluasumisessa vanhukset asuvat ikään kuin ’kotonaan’ ja maksavat itse vuokransa, sähkönsä, vetensä, jätehuoltonsa, ateriansa, siivouksensa ja pesulapalvelunsa. Oheispalveluita kuten ateria-, siivous- ja pyykkipalveluita tuottaa usein kiinteistön omistaja. Lääkkeet, hygieniatarvikkeet ja vaatteetkin kustantaa vanhus itse. Tässä onkin se ero entiseen vanhainkotimalliin verrattuna. Muutos on tehty, koska vanhuksia on paljon ja kustannukset karkaavat kunnissa.

Asumisen kustannuksista kattavat suurimman osan vanhukset itse ja yhteiskunta Kelan asumistuella ja hoitotuella. Jos myös hoivapalvelut ostetaan hoivayritykseltä, niin kunta yrittää säästää kustannuksissa valitsemalla halvimman tarjouksen. Ja hoivayritys voi säästää palkkakustannuksista vain nipistämällä henkilökuntamitoituksesta tai tinkimällä henkilökunnan koulutustasosta. Näin on ilmeisimmin käynyt juuri julkisuuteen tulleissa surullisissa tapauksissa, joissa valvova viranomainen puuttunut räikeimpiin tapauksiin. Ikävää on myös hoitohenkilöstön kannalta, ettei heille anneta mahdollisuutta tehdä työtänsä etiikkansa mukaisesti.

Keskustelua vanhusten palveluasumisesta olen tivannut Kuopion kaupunginvaltuustossa viimeksi vuoden 2019 talousarviokeskusteluissa. Investoinnit vanhusten palveluasumiseen kaupungin omana tuotantona omaan taseeseen vai markkinaehtoista palveluasumista? Jälkimmäisestä käytetään myös nimitystä ’ulkopuolinen investori’. Tätä linjausta ei ole päätetty Kuopion kaupunginvaltuustossa eikä keskustelua ole käyty.

Markkinaehtoisen palveluasumisen esitetään osin ratkaisevan Kuopion kaupungin palveluasumiseen jono-ongelman kuten käy ilmi kaupunginhallitukselle 28.1.2019 annetussa vastauksessa valtuutettu Iiris Asikaisen valtuustoaloitteeseen. Vaikea ei liene arvata, etteikö jo olemassa oleville pitkäaikaisemman palveluasumisen kiinteistöillekin löytyisi myös ostajia. Kilpailutuksia hoivakiinteistöjen myymisessä en ole havainnut olleen. Pienemmillä paikallisilla yrittäjillä ei ole juuri mahdollisuutta tarjota hoivapalvelua, jos kiinteistön jo omistaa kansainvälisessä omistuksessa oleva hoivayritys.

Myymällä palveluasumisen kiinteistöt yksityiselle hoivayritykselle, me päättäjät valitsemme samalla myös oheispalveluiden tuottajan vanhuksille. Eikä sitä kuuluisaa valinnanvapautta vanhuksilla ole laisinkaan.

Marja Berg

Marja Berg

Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja, eduskuntavaaliehdokas

http://www.marjaberg.fi/