Ilmastotutkijana minun on todettava heti alkuun, että: Ilmastonmuutos on eittämättä yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista. Sen ratkaiseminen vaatii nopeita toimenpiteitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Niiden toimien kanssakin olemme jo pahasti myöhässä. Siten jokaisen, edustat sitten päästöjen kärkipäässä olevaa valtiota, pientä pohjoista kansaa, kuntaa tai kotitaloutta, on mietittävä ja toteutettava keinoja päästöjen hillitsemiseksi.

Näin kuntapäättäjäksi halajavalla suurta huolta aiheuttavat kaukolämmöntuotannosta tulevat päästöt. Vuoden 2017 tilaston mukaan 17% Kuopion hiilidioksidipäästöistä oli peräisin kaukolämmöntuotannosta. Kaupungin alueen kiinteistöistä yli 60% lämpenee kauko- ja aluelämmöllä. Kaukolämmöllä on siten tärkeä rooli kuopiolaisten pitämiseksi lämpimänä eikä järjestelmää helposti ja halvalla korjata muilla vaihtoehdoilla.

Suurin osa Kuopion Energian tuottamasta energiasta ja lämmöstä on peräisin puun poltosta, mutta iso osa tulee myös turpeesta, vaikka sen käyttö on vähenemään päin. Jokainen varmasti tietää, mikä on turpeenpolton tulevaisuus, vaikka sen käytöstä luopuminen onkin haastavaa ja paljon hitaampaa kuin toivoisi. Puu on uusiutuvaa ja sillä tuotettu lämpö on määritelmän mukaan hiilineutraalia. Koska kivihiilestä ja turpeesta ollaan luopumassa, puun kysyntä lisääntyy. Energiahakkeen tuonti ulkomailta on viimeisen viiden vuoden aikana nelinkertaistunut eikä saatavuusongelmat kysynnän lisääntyessä ainakaan helpotu tulevaisuudessa.

Ilmastonmuutoksen kannalta iso ongelma on se, ettei puunpolttokaan ole todellisuudessa päästötöntä ja metsiä tarvitaan myös hiilivarastoiksi ja nieluiksi. Metsät toki uusiutuvat, mutta niiden uusiutumisnopeus on aivan liian hidas tilanteessa, jossa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu on pysäytettävä välittömästi. Oma juttunsa on se, jos puunpolttoa ei tulevaisuudessa enää edes määritellä hiilineutraaliksi. Silloin puunpolton ilmastoystävällisyys ei näytä enää edes paperilla hyvältä. Meillä on siis kiistämätön tarve tuottaa energiaa ja lämpöä, mutta mitään ei saisi polttaa. Kohtalaisen haastavahko tilanne.

Voisiko pienydinvoimasta olla ratkaisu?

Tarve ei-polttoon perustuville vaihtoehdoille on siis suuri. Tällaisia tekniikoita kyllä on ja niihin lukeutuvat mm. lämpöpumput ja akut, geoterminen lämpö sekä aurinkokeräimet. Niillä lämmön tuottaminen koko kaupungin tarpeeseen on kyseenalaista. Omaan korvaani yksi lupaavimmista vaihtoehdoista voisi olla kuitenkin kaukolämmön tuottaminen pienydinvoimaloilla. Ongelmaton se ei ole sekään ja siihen liittyy vielä monia ratkaisemattomia ongelmia. Siitä huolimatta se voisi olla lähitulevaisuudessa ratkaisu edellä mainittuihin haasteisiin ainakin suurten kaupunkien kohdalla.

Pienistä modulaarisista reaktoreista (SMR= engl. small modular reactor) löytyy netistä helposti tarkempaa tietoa, mutta lyhyesti kerrottuna kyse on suhteellisen pienistä, muutaman kymmenen MW:n ydinreaktoreista, joilla voisi tuottaa pelkästään kaukolämpöä tai esimerkiksi päästötöntä vetyä teollisuudelle. Vertailun vuoksi esimerkiksi normaali moderni ydinvoimala Olkiluoto 3 tuottaa valmistuessaan 1 600 MW sähköä. Pienissä reaktoreissa on kuitenkin kaksi merkittävää etua verrattuna perinteisiin ydinvoimaloihin: 1) Ne ovat pienen kokonsa ja yksinkertaisuutensa takia turvallisempia ja 2) niitä voisi tuottaa sarjatuontannolla ja kuljettaa työmaalle. Näistä jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että ne olisivat suhteellisen edullisia. Samalla vältyttäisiin monilta rakennusvaiheen ongelmilta ja kustannusten nousuilta, jotka ovat juuri Olkiluoto 3:n tapauksessa tulleet valitettavan tutuiksi.

Olisiko Kuopioon sijoitetusta pienydinvoimalasta sitten ratkaisu tulevaisuuden kaukolämmöntuotannon haasteisiin? Siihen en osaa vastata, mutta asiaa ei kannata missään nimessä poissulkea, varsinkaan kun vaihtoehtoja ei oikein ole tarjolla. Pienydinvoimaloihin liittyy lisäksi vielä paljon teknisiä haasteita, jotka on vielä ratkaistava. Lisäksi on vielä päivitettävä lupajärjestelmä sekä viranomaisvaatimukset vastaamaan pienydinvoimaloiden ominaisuuksia. Ja koska kyse on kuitenkin asukkaita lähelle rakennettavasta ydinvoimasta, on erityisen tärkeää kuunnella, miten kuntalaiset siihen suhtautuvat. En siten missään nimessä ajattele tai luule, että seuraava valtuusto tekisi päätöksen Kuopioon sijoitettavasta pienydinvoimalasta. Siitä huolimatta nyt olisi aika pohtia ja analysoida olisiko pienydinvoimalla tulevaisuutta Kuopiossa ja tämän selvitystyön valtuusto voi laittaa liikkeelle. Mielestäni tämä on myös sellainen kysymys, jonka selvitystyö tarvitsee käynnistyäkseen poliittisen ohjauksen. Jos selvitystyön vastaus on kyllä tai edes vahva ehkä, niin näen tärkeänä, että Kuopio ilmaisee asian jo tässä vaiheessa. Mitä useampi kaupunki osoittaa kiinnostuksensa asiaan, sitä nopeammin pienydinvoimaloiden tutkimus- ja kehitystyö saa rahoitusta ja sitä nopeammin siihen liittyvät haasteet saadaan ratkaistuksi. Jos joku on varmaa, niin ilmaston lämpeneminen ei hidastu ellemme uudista yhteiskuntaamme ja keksi ja ota käyttöön uusia teknologioita.

Jos ei-polttoon perustuva kaukolämmöntuotanto tuntuu selvityksen arvoiselta jutulta, teimme asiaan liittyen viime vuonna kuntalaisaloitteen, jonka voi käydä allekirjoittamassa täällä:
https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/12610

Anton Laakso

Anton Laakso

ilmastotutkija, kuntavaaliehdokas