Tänään vietetään kansainvälistä vanhemmuuden päivää. Ensi vuonna vanhemmuus on kohdallani konkreettista, siksi tämä päivä tuntuu hyvinkin merkitykselliseltä. Edessä on kohta se kaikkein ihanin matka.

Ensimmäisillä neuvolareissuilla pohdin, mitä haluan siellä kysyä, mitä apua haluan pyytää, mitä neuvoja tarvitsen. Asiaa hetken punnittuani, tuumasin etten kai vielä oikein mitään. Kysymyksiä kyllä tulee, sen uskon. Jo tällä alkutuntumalla uskallan sanoa, että meillä Kuopiossa on vanhempien tuki ja turva kohtuullisen hyvällä tasolla. Tukea vanhemmuuteen löytyy niin yhteisöltä kuin yhteiskunnaltakin. 

Tässä alkuvaiheessa jo tuumin, että ehkä kaipaan vain sitä turvallista selkänojaa vanhemmuuteeni – hiljaista luottoa siihen, että jos apua tarvitsen sitä myös saan. Ei holhoamista, vaan turvaverkkoa, joka toimii tarvittaessa. Jossa saan kasvaa ja kehittyä vanhempana.

Eilen mietin, millaisia palvelut mahtaisivat olla, jos olisimmekin sateenkaariperhe. Tai jos olisin yksinhuoltaja. Tai jotain muuta, ei perinteiseen perhemalliin mahtuvaa. Saisinko silloinkin tarvitsemani tuen vanhemmuuteen. Yhdenvertaisuuteen uskoen, näin pitäisi olla. Päättäjän tulee tässä tilanteessa istua sen heikoimman osapuolen housuihin ja miettiä, miten heidän oikeutensa ja tarpeensa toteutuvat. Tärkeintä pitäisi olla, että vanhemmuutta voidaan tukea niin, että lapsi saa kokea hyvän ja turvallisen lapsuuden – oli perhemalli sitten ihan mitä tahansa.

Ympäri Suomen päättäjät ovat murehtineet, miten syntyvyys saataisiin kasvamaan. On otettu käyttöön niin vauvasatasia kuin muitakin houkuttimia. Itse en oikein niihin usko – mielestäni on tärkeintä, että kuntien peruspalvelut – koulut, terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja muut – ovat hyvässä kunnossa. Kun perustat on kunnossa, uskaltaa perheen perustaa turvallisin mielin.

Moni asia perheen perustamista ja hyvää vanhemmuutta varten on Kuopiossa kunnossa, mutta ne vaativat huolenpitoa ja puolustajansa. Hyvät palvelut eivät ole itsestäänselvyys, ja meillä Kuopiossakin on paljon lasten ja nuorten palveluita, joiden tila on hälyttävän heikko. Selvää viestiä siis tuleville päättäjille – pidetään huolta siitä, että toimivat hommat toimii myös tulevaisuudessa ja korjaamista vaativat asiat laitetaan kuntoon.

Rakennamme maailmaa lopulta lapsiamme ja tulevia sukupolvia varten. Kirjailijan sanoin maailmamme on lainassa heiltä. Millaisessa maailmassa haluan lastani kasvattaa – maailmassa, joka on täynnä vihaa ja pelkoa vai maailmassa, jossa on toivoa. Valitsen luottavaisin mielin jälkimmäisen vaihtoehdon – haluan kasvattaa lastani maailmassa, jossa hänen on mahdollista olla oma itsensä ja jossa hän saa kokea olevansa rakastettu ja välitetty. Sellaista maailmaa haluamme rakentaa.

Hyvää kansainvälistä vanhemmuuden päivää kaikille vanhemmille ja tuleville vanhemmille!

Lisätietoja kansainvälisestä vanhemmuuden päivästä: https://www.un.org/en/observances/parents-day

Pirjo Pehkosen blogi perhekeskuksien merkityksestä: https://www.kuopionvihreat.fi/perhekeskus-toiveiden-tynnyri/

Kaisa Kanteleen ja Aarni Mustosen blogi lasten ja perheiden palveluiden tärkeydestä: https://www.kuopionvihreat.fi/vihreat-ehdokkaat-lasten-nuorten-ja-tulevaisuuden-puolella/

Laura Kuuselan blogi lapsiperheköyhyydestä: https://laurakuuselaofficial.wordpress.com/2021/04/28/lapsiperheiden-koyhyys-eriarvoistaa/

Simo Räty

Simo Räty

taloudenhoitaja